ValonToivo sai alkunsa suuren surun keskeltä. Surusta josta toipuminen tuntui mahdottomalta.
Kun menettää jotain hyvin rakasta, tuntuu omakin elämä pysähtyneen. Kun pohdin omaa henkilökohtaista menetystä ja suruni kohtaamista, minulle oli tärkeää olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jolla oli omakohtaista kokemusta surusta. Siitä, miten suuressa epätasapainossa voi ihminen olla kaikkine tuntemuksineen.
Vaikka aikaa kului kuukausia tapahtuneesta, aivoni eivät uskoneet lapseni olevan poissa, vaikka tiesin hänen kuolleen.
Elämänhaluni oli kadonnut. Viiltävä kipu sydämessäni, ahdistunut olo kaikkine sekamelska-ajatuksineen. Välillä tuntui, että tukehdun tuskaani. Elämäni tuntui merkityksettömältä.
Suruani ei voinut ottaa pois tai pienentää. Annoin itselleni luvan tuntea, mitä oikeasti tunnen, enkä pakottanut itseäni mihinkään.
Huutoitku vapautti minua hetkellisesti irti näistä tuntemuksista.
Huomasin jossain vaiheessa, että olin ruvennut tarkkailemaan itseäni, ja näin kiinnostus itsetutkiskeluun sisälläni kasvoi. Aloin kuunnella sisäistä ääntäni ja otin vastuun itsestäni.
Tiesin, etten voi muuttaa mennyttä, enkä tietää tulevasta. Päätin elää päivä kerrallaan, vaatimatta itseltäni liikoja. Koska vain minä pystyin vastaamaan itselleni ja kertomaan, mitä haluan.
Huutoitkuni oli vaihtunut nyyhkytykseen. Oloni oli vapautuneempi ja eheämpi kaikkine arpineen. Löysin itselleni lempeämmän tavan elää ja näin jälleen valoa ja toivoa.
Tästä kokemuksesta kasvoi ValonToivo, jonka myötä tuli halu auttaa ja tukea ihmisiä omien kokemuksieni kautta. Koska läheisen ihmisen kuolema koskettaa aina syvältä, eikä surua saisi torjua.
Täällä saa pysähtyä, hengittää, tulla kuulluksi ja nähdyksi – saaden rohkaisua ja lohtua selviämään surusta. Antaen hienovaraisesti voimavara- ja ratkaisukeskeisiä työkaluja avuksi.
Surusta ei tarvitse päästä eroon , sen kanssa voi oppia elämään. Jaettu suru on myös helpompi kantaa.
Olen Tanja,
"Aina on valoa näkyvissä, kun katsoo oikeaan suuntaan ja on toivoa tulevasta."
Olen Tanja Hihnala, hyvinvointi- ja rentoutusvalmentaja, reiki- ja äänimaljahoitaja, sekä lähihoitaja. Asun Pohjois-Pohjanmaalla, Raution kylässä.
Hoitoalalla olen ollut vuodesta 1998 lähtien, tehden ensin mielenterveyspuolella töitä lähihoitajana ja sieltä siirtyen vanhusten hoitoon. Myöhäisemmässä vaiheessa kiinnostuin näistä muista hyvinvointialoista. Minulla on myös lukuisia muita itsensä kehittämiseen ja hyvinvointiin liittyviä kursseja sekä koulutuksia takana – ja myös edessä. Koska haluan oppia lisää. Siitä on tullut minulle jo elämäntapa.
Minulle koti ja perhe on kaikki kaikessa. Lapseni ovat jo aikuisia, ja minulla on lapsenlapsia. Nautin matkustelusta, seikkailusta ja oleilusta luonnossa, varsinkin veden äärellä. Arvostan useanlaisia kulttuureita ja intohimoni on käydä erilaisissa kirkoissa. Tykkään hiljentyä itseni äärelle ja toteuttaa itselleni tärkeitä asioita – sillä muuten ei synny mitään uutta, jos pysyttelee vain tutussa ja turvallisessa.
Luonteeltani olen rauhallinen ja luottamusta herättävä, sekä herkkä sanojen ja tunnelmien lukija, mikä auttaa minua tukemaan toista hänen omalla tavallaan ja tahdillaan.
Hyvinvointi tarkoittaa minulle kehon, mielen ja sielun välistä tasapainoa. Siksi työni ytimessä on läsnäolo – ne hetket, kun pysähdymme kuuntelemaan itseämme ja katsomaan lempein silmin.
Elämä on puhunut minulle eri tavoin, ja arvoni ovat tämän myötä muuttuneet. Olen ruvennut katsomaan maailmaa toisin kuin ennen ja näkemään, mikä oikeasti elämässä on merkityksellistä.
Jatkan elämääni edelleen suruni kanssa, koska suruni on suurta rakkautta – ja se ajatus lohduttaa minua.